Leivonmäen kansallispuiston MTB reitti

 

En ollutkaan vielä tämän lyhyen maastopyöräily-urani aikana käynyt missään kauempana suunnitelluilla reiteillä fillaroimassa. Leivonmäen kansallispuisto oli ensimmäinen kokemus. Sattui huippu sää, ei sadetta eikä hellettä. 

Reitti oli mielestäni jokseenkin haastava... Jos haasteista suurin pitää valita, niin kaatuneista puista, puiden juurista ja kivistä, valitsen kivet. Kivikkoista pätkää oli mielestäni jokseenkin paljon, siksi pyöräily kääntyikin silloin tällöin patikoinniksi. Kaatuneet puutkin aloin jossain vaiheessa keulimaan ylitse, juurten ylityksissä suussa amalgaamipaikat saivat kyytiä:) Mutta kivet!! Ne olivat kohtuuttomat. 

Helpotusta toivat hieman tasaisemmat metsäpätkät sekä hiekkatiet, pitkospuita pitkinkin mentiin. Toisaalta reitit olivat monipuoliset, maisemat vaihtuivat ja hiki tuli. 

Pysähdys eväineen laavulle oli odotettu, ja taas jaksoi jatkaa ruisleivän ja suklaan voimalla. Kilsoja kertyi maastossa yli 20 ja aikaa retkeen kului yli 2 tuntia. 

Helkaman renkaiden leveys on minulle edelleen mieleinen, rengas selviää hyvin yli loskan, pehmeän hiekan, varmasti kuitenkin täysjousto toisi erilaisiin maaastoihin ajomukavuutta. Itselle kuitenkin Leivonmäen kansallispuiston tyyppiset haastavat maastot ovat niitä harvemmin ajettavia, eli oikein hyvin selviydyn perus metsäretkistäni tällä fillarilla. Ostokseeni edelleen tyytyväinen. 

Kaaduinko? No todellakin! Sinne vaan mustikka-puolukka varvikkoon humpsahdin. Mustelmilla ja kadonneilla housuilla selvisin. No ei ne housut jalasta tippuneet, vaan repusta, jonka vetoketju aukesi siinä rytinässä. Ja kuinka ihmeen kaupalla ja mutkien kautta, kadonneet retkeilyhousut/pieruverkkarit kulkeutuivat takaisin kotiin!! Mutta siihen tarvittiin ystävällisiä retkeläisiä toimittamaan housut ensimmäiseen paikkaan, josta sitten, yllätys yllätys, naapuri kuljetti housut pihaan. Usko pois, noin tapahtui. Kiitos ihanille ihmisille!

Vaikka retki oli mukava ja kadonneista housuista aiheutunut mielipahakin korjaantui, oli maasto minulle hieman liian haastava, enkä siksi ihan heti aja tuota reittiä uudelleen. Vaikka nyt kun reitin tietää ja osaisi varautua, olisinko nyt taitavampi ja rohkeampi... Otan kyllä joskus haasteen vastaan uudelleen! Ja patikointimaastot jalkaisin ovat taatusti Leivonmäellä upeat! Ja kiskan letut!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tryptofaani

Lauantai-illan puuhaa

Mustikoita ja mielenterveyttä metsästä