Maastopyöräily vei mennessään

Noin 30 vuotta vanha Helkama Kaunotar vaihtui "taas" uuteen Helkamaan! Sähköavusteinen Fätti. Kyllä tykkään! Pitkään ostosta haudoin ja pohdin, mutta investointi kannatti tehdä. Sähköavustus on mielestäni kiva juttu, sekä myös leveät renkaat. Noiden renkaiden alla ei haittaa pöpperöinen hiekka eikä vähäinen lumiloskakaan. 

Toki kevään loskaisilta ja rapaisilta lenkkipoluilta on tultu kotiin märillä lenkkareilla, eli kaikki ei ole mennyt aivan jouheasti tuolla maastossa... Ennakointia niin vaihteiden vaihtamisessa kuin avustuksen valitsemisessakin tulee minun harjoitella. Lisäksi tilannenopeus tulee olla hallittu, turvallinen, mutta riittävä. Vartalon hallintakin joutuu koetukselle. En nimittäin ollut hetkeen kaatunut pyörällä! Säikähdyksellä selvisin, oli kuitenkin niin "hidas" kyljelleen kaatuminen ja alla pehmeähkö metsäpolku. Mutta ihan treenistä lenkit käyvät, avustuksen kun saa päälle/pois/sille välille. Raitis ilma ja metsän hiljaisuus on taattu. Ulkoiltua tulee aivan huomaamatta tunnista kahteen. 

Kömmähdyksistä ja vääristä reittivalinnoista huolimatta uusi harrastus on vienyt mennessään. Olen pyöräillyt sekä metsämaastossa poluilla että tasaisia teitä pitkin. Luulen, että kilsoja alkaa karttua. 

Kooltansa noita pikkuruisia sähkö-fättejä ei ollut useita vaihtoehtoja heti saatavilla, olisi mennyt tilaukseen tai toimitus hamaan tulevaisuuteen, mutta Helkaman onnistuin kevättalvella saamaan heti tilauksen tehtyäni ja olen ollut tyytyväinen ostokseeni. Pyöräily harjoitukset siis jatkuvat ja taitoja kehitetään. Lueskelen teidän blogi kirjoituksia, jotka olette jo pitkään maastopyöräilleet. Monet jakavat hyviä reittiohjeita tai sitten vinkkejä hyödyllisistä pikku lisävempaimista, jotka tulevat tarpeeseen harrastuksessa. Ummikko ottaa niistä oppia.