Mustikoita ja mielenterveyttä metsästä

On ollut loisteliaat elokuiset säät olla ja nauttia metsässä. Toisen kerran löytyy enemmän mustikoita, ja toisen kerran vähemmän, mutta terveyshyödyt metsäseikkailusta on joka kerran samat. Mieli lepää hiljaisuudessa! 

Metsässä kulkualusta muuttuu. Useimmiten tallustamme asfaltilla tai hiekalla, metsässä haasteet liikkumiseen tuovat pehmeä alusta mättäineen ja sammaleineen, kivet ja kannot ja muut tupsut. Tasapaino, eli aistien, keskushermoston ja tuki- ja liikuntaelimistön yhteistoiminta pääsee töihin. Olitko tullut miettineeksi? Lisäksi metsässä liikkumisessa, tässä hyötyliikunnassa kyse on myös lihaskunnon harjoittamisesta. Suorat selkälihakset eli vartalon ojentajat ojentavat koukistuneen selkärangan, myös vartalon kierroissa ja sivutaivutuksissa ne työskentelevät. Eli metsässä selkälihakset ovat hyvinkin aktiivisessa käytössä, koska koko ajan vilkuilemme sivupeiliin, että onko karhu jo kovinkin lähellä... Oman työnsä kyykistyessämme joutuvat tekemään myös pakara, reidet, etenkin takareidet. Kyykky- ja maastavetotreeni tulee taatusti tehdyksi. Kaiken tuon lisäksi nilkan liikkuvuus paranee ja erilaisten asentojen hallintaan joudumme keskittymään. 

No jos onnistuu saalista saamaan ja pääsee tässä tapauksessa mustikoista nauttimaan, on kuitujen, flavonoidien, kivennäisaineiden, A, B, C -vitamiinien ja magnesiumin saanti taattu. Aivan mahtavaa! Mustikka, kuten monet muutkin marjat pitää kolesterolin kurissa, hidastaa aivojen vanhenemista, tasoittaa verensokerin ja insuliinin haitallista heittelyä, auttaa painonhallinnassa. Ylipäätään marjoissa on siis vain vähän energiaa, mutta paljon ravitsemuksellisesti tärkeitä aineita, kuten nuo edellä mainitut.

Ja mikä on lapsuudesta jäänyt mieleen, ukki korosti mustikoiden syömisen tärkeyttä siksi, että näkökyky pysyy hyvänä. Mustikka auttaa silmien hyvinvoinnissa. Siihen minä uskon, koska ukki niin sanoi. Ukki tiesi aina kaiken!

Metsässä liikkuminen ja toisinaan siihen yhdistetty marjastus tai sienestys on ilmainen muoto liikkua. Yksin tai ystävän kanssa se on ihmisen parasta aikaa, sanoisinko, että "se se vasta on elämää"... Luonnossa rentoutuu, palautuu stressistä, saa nauttia maisemista, väreistä, luonnon äänistä ja/tai hiljaisuudesta, tuoksuista, eläimistä ja kasveista. 

Kaksi-kolme tuntia metsässä sujahtaa todella nopsaan, kelloa ei tule katsottua. Mahdollinen päänsärky jää jonnekin mättäälle ja talveksi super-herkut on pakastettu. 

Moisen metsätreenin jälkeen keholle kannattaa antaa hieman vastaliikettä. Venytyksenä esimerkiksi kontallaan lehmän-kissan selkä on oikein hyvä tai seisten selän pyöristys ja notkistus. Rangan kierrot ylös-alas suunnassa, sekä oikea-vasen suunnassa tekevät fyysiseen palautumiseen hyvää. 



Mustikkasadon jälkeen jään haaveilemaan puolukoista. Puolukat hoitavat virtsateitä ja tuhoavat bakteereja. Voi kun ymmärtäisin myös sienistä jotain... Pitänee opetella.

Mennään metsään, se kannattaa!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tryptofaani

Lauantai-illan puuhaa