Liikettä lihaksille, unta ullakolle

Mitä sitä ihminen lauantaina muuta tekisi... Sauvakävelylenkki; asfalttia, hiekkateitä ja metsäpolkuja. Ylämäet sauvojen kanssa juosten sykettä nostaen ja tasaiset pätkät reippaasti sauvoen. Aikaa kului lähes kaksi ja puoli tuntia, puolukoita nauttien ja pari valokuvaakin napaten.  Kotona suihkun jälkeen villasukat jalkaan, takkatulesta ja jalkapohjien rullailusta nauttien. Ihanaa! Ei voisi olla parempi lauantai-ilta, ihan parasta vapaa-ajan puuhaa minulle. Hyvän ystävän kanssa lenkki ja kotona keholle ja mielelle lepoa. Iltaherkkuihin kuului kaksi tortillaa ja karkkikipossa rivi maitosuklaata ja pari pippurista kovaa karkkia, niitä tietenkin vuorotellen suuhun. Kyllä yöllä uni oli makiaa!

Taidan tänään vain pohtia asioita ja olla vailla (varmoja) vastauksia.  Pohdiskelen, että mitkä asiat tekevät aikuisten liikunnan ohjauksesta, ryhmäliikuntatunnista tai ohjaajan ominaisuuksista mielekkäät aikuiselle ohjattavalle liikkujalle? Takuulla seikkoja on useita, arvostettavia ja innostavia asioita on monia, kuten liikkujiakin, mutta mikä saa meistä valtaosan palaamaan ohjaajan tunnille? Keppi vai porkkana, huumori vai asiallisuus, monipuolisuus ja usein vaihtuvat jutut, tuttuus ja turvallisuus, "ammattisanasto vai maalaisjärki"... Onhan noita. Mutta saat ehkä ajatuksesta kiinni.  Pohdin, että millainen itse olen ohjaajana, mitä osa-alueita viilata ja mitä nostaa tai poistaa. Toisaalta pohdin, mitä itse arvostan esim. ryhmäliikuntatunnilla, jotta sytyn, saan itsestäni kaiken irti, mutta kuitenkin tunnelma tunnilla olisi salliva ja turvallinen.  Entäs sitten tässä hetkessä asiakkuuksien raha-kysymys. Ollaanko siinä tilanteessa, että jäsenyydestä rahan takia ollaan valmi