Liikettä lihaksille, unta ullakolle

(Tästähän minun piti se karmea omakohtainen kokemus jo aikapäiviä sitten kirjoittaa. Pääsi unohtumaan, melkein, tässä se nyt tulee!) Noh, kyllähän tuon tietenkin tietää, mutta kun... Mutta kun... Ei pitäisi, ei. Pitäisi ilta-askareitaan, kehoa ja mieltä jo hyvissä ajoin rauhoittaa. Tokihan nämä kantapään kautta opitut asiat sitten jaksavat hetken aikaa muistuttaa. Niin ainakin minulle kävi.  Olin vatuloinut iltaani tehden jotakin muuta aivan turhaa ja vasta noin 19:30 havahdun, että minähän innostun tässä jotain liikkumista tekemään, ja että teen jotain liikuntaa aivan pienesti... No minä pistäydyin alakertaan meidän kotisalille ajatuksenani "en tiedä vielä minkä treenin teen". Ajattelin, että kävelen juoksumatolla pienen lämmittelyn, mutta kun se kulki niin hyvin ja kevyesti, pistin juoksuksi, pienellä vastamäellä ja siinä hölköttelin maisemaa vaihtaen (niin varmaan) 45 minuuttia. Jee, kiva treeni ja hiki tuli. Mielestäni minä kyllä juoksun lopetin, ainakin omassa päässäni,

Nyt kun sato, se pienikin, on pihalta syöty tai talteen kerätty, saa aika ajoin nauttia herkuista, joita voi ottaa pakastimesta sulamaan.  Salaattia sain kesän aikana syödä oikein kivasti, samoin rukolaa ja persiljaa. Persiljaa sain myös pakkaseen useaan pussukkaan. Herneitä keskinkertaisesti, olisin syönyt enemmänkin. Lehtikaali harmittaa vietävästi... Viime kesänä se onnistui hyvin, tälle kesälle istutin mokomaa vitamiinipommia oikein ekstra määrän, mutta jokin kirva teki niistä pitsiliinoja, eli sato: pyöreä nolla.  Vadelmia sain suuhun vähän, samoin mansikoita ja mustaviinimarjoja, kirsikoita samoin vähän. Luumupuun ja mustikat istutin kesällä, eli niiden aikuiseksi kasvamista odottamalla odotan. Omaa omenapuuta minulla ei ole, mutta naapurilta saaduista ihanista viininpunaisista, sisäpinnaltaan marmorisista omenoista kiehautin omppuhilloa. Pieni hetki keittämistä, pienessä tilkassa vettä, mauksi sokeria ja kanelia, sauvasekottimella sileäksi ja hillo silmäksi puuroon tai jogurttii