Ei raskasta liikuntaa liian myöhään illalla

(Tästähän minun piti se karmea omakohtainen kokemus jo aikapäiviä sitten kirjoittaa. Pääsi unohtumaan, melkein, tässä se nyt tulee!)

Noh, kyllähän tuon tietenkin tietää, mutta kun... Mutta kun... Ei pitäisi, ei. Pitäisi ilta-askareitaan, kehoa ja mieltä jo hyvissä ajoin rauhoittaa. Tokihan nämä kantapään kautta opitut asiat sitten jaksavat hetken aikaa muistuttaa. Niin ainakin minulle kävi. 

Olin vatuloinut iltaani tehden jotakin muuta aivan turhaa ja vasta noin 19:30 havahdun, että minähän innostun tässä jotain liikkumista tekemään, ja että teen jotain liikuntaa aivan pienesti... No minä pistäydyin alakertaan meidän kotisalille ajatuksenani "en tiedä vielä minkä treenin teen". Ajattelin, että kävelen juoksumatolla pienen lämmittelyn, mutta kun se kulki niin hyvin ja kevyesti, pistin juoksuksi, pienellä vastamäellä ja siinä hölköttelin maisemaa vaihtaen (niin varmaan) 45 minuuttia. Jee, kiva treeni ja hiki tuli. Mielestäni minä kyllä juoksun lopetin, ainakin omassa päässäni, mutta jalat olivat eri mieltä... Nehän jatkoivat juoksuaan koko seuraavan yön! Hitto!

Ei siis ole tosikaan kuinka levottomat jalat minulla oli koko seuraavan yön, ei minun jalat lainkaan. Eivät ne rauhoittuneet lepäämään koko yönä. Eli siis sisäinen kello meni aivan kukkuu jutuksi, varmaan kehon lämpötila jäi liian ylös, minä virkistyin eikä nukkumisesta eikä palautumisesta tullut yhtään mitään.  

Mitä opin tästä, minun treeniaikani ei ole illalla, eikä kyllä aamullakaan. Se on jossain siinä välissä. Toki joskus treeni on parempi illalla kuin ei milloinkaan, mutta kyllä uni ja treenistä palautuminen on niin tärkeää, että kompromisseja ja etukäteissuunnitelmia on tehtävä kropan näin käyttäytyessä. 

Minä tarvitsen illalla hyvän ajan sohvalla hämärässä ja hiljaisuudessa, mieluiten aivot narikassa, jotta unesta tulee hyvää ja rauhallista. Toki kuluneen päivän aikana on pitänyt liikkua ja ulkoilla, se saa palauttavan unen käyntiin. Vielä kun sängyssä nostaa jalkoja hetkeksi hieman ylös, lukee jotain mukavaa, on valmis sanomaan: aa aa ja nati nati. 

Milloin sinulle on sopiva aika liikkua, tarvitsetko illalla pienen hetken rauhoittaa, tasata sykkeitä kehossa ja mielessä?

Kommentit

Lähetä kommentti

Luen mieluusti ajatuksiasi.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tryptofaani

Sivusin ajatuksissani tryptofaania ja sen hyötyjä. Kirjoitanpas tiedoistani siitä jotain... Tryptofaani on siis aminohappo, ihmiselle välttämätön aminohappo. Osaa aminohapoista ihminen pystyy itse muodostamaan ja osaa ei, tryptofaania ihminen ei kykene valmistamaan, joten se on saatava ravinnosta.  Tryptofaanista muodostuu elimistössä melatoniinia ja sitä kautta aiemmassa tekstissäni viittasinkin tryptofaaniin ja uneen. Aminohapoista tryptofaani on unta edistävien aineiden, kuten serotoniinin ja melatoniinin esiaste. Se rauhoittaa hermostoa ja aivojen toimintaa. No mistä sitä tryptofaania sitten saa? Kalkkunasta, kanasta, maidosta, kananmunasta, pähkinöistä, manteleista, soijatuotteista, omenasta, luumusta, kaakaosta, lehtikaalista, kirsikoista, kaurasta... Eli kyllä hyvä iltapala muodostuu esimerkiksi lautasellisesta kaurapuuroa, muutamasta leikkelesiivusta kalkkunaa, huuhdeltuna vatsaan vaikkapa maidolla tai hyvällä kaakaolla. Jälkiruuaksi pari luumua tai kirsikkaa. Iltapalan on olta
Lue lisää

Lauantai-illan puuhaa

Kuva
Mitä sitä ihminen lauantaina muuta tekisi... Sauvakävelylenkki; asfalttia, hiekkateitä ja metsäpolkuja. Ylämäet sauvojen kanssa juosten sykettä nostaen ja tasaiset pätkät reippaasti sauvoen. Aikaa kului lähes kaksi ja puoli tuntia, puolukoita nauttien ja pari valokuvaakin napaten.  Kotona suihkun jälkeen villasukat jalkaan, takkatulesta ja jalkapohjien rullailusta nauttien. Ihanaa! Ei voisi olla parempi lauantai-ilta, ihan parasta vapaa-ajan puuhaa minulle. Hyvän ystävän kanssa lenkki ja kotona keholle ja mielelle lepoa. Iltaherkkuihin kuului kaksi tortillaa ja karkkikipossa rivi maitosuklaata ja pari pippurista kovaa karkkia, niitä tietenkin vuorotellen suuhun. Kyllä yöllä uni oli makiaa!
Lue lisää

Mustikoita ja mielenterveyttä metsästä

Kuva
On ollut loisteliaat elokuiset säät olla ja nauttia metsässä. Toisen kerran löytyy enemmän mustikoita, ja toisen kerran vähemmän, mutta terveyshyödyt metsäseikkailusta on joka kerran samat. Mieli lepää hiljaisuudessa!  Metsässä kulkualusta muuttuu. Useimmiten tallustamme asfaltilla tai hiekalla, metsässä haasteet liikkumiseen tuovat pehmeä alusta mättäineen ja sammaleineen, kivet ja kannot ja muut tupsut. Tasapaino, eli aistien, keskushermoston ja tuki- ja liikuntaelimistön yhteistoiminta pääsee töihin. Olitko tullut miettineeksi? Lisäksi metsässä liikkumisessa, tässä hyötyliikunnassa kyse on myös lihaskunnon harjoittamisesta. Suorat selkälihakset eli vartalon ojentajat ojentavat koukistuneen selkärangan, myös vartalon kierroissa ja sivutaivutuksissa ne työskentelevät. Eli metsässä selkälihakset ovat hyvinkin aktiivisessa käytössä, koska koko ajan vilkuilemme sivupeiliin, että onko karhu jo kovinkin lähellä... Oman työnsä kyykistyessämme joutuvat tekemään myös pakara, reidet, etenkin t
Lue lisää